Kuvaaminen Matkalla

Kuvaaminen Matkalla

Nykyään kaikki kuvaavat omilla lomamatkoillansa, jotkut ottavat kunnollisen järjestelmäkameran mukaan ja toiset taasen tyytyvät ottamaan kuvansa pokkari kameralla tai sitten kuvaamalla kännykällä. Oli miten oli, kuvaaminen kuuluu yhteen matkailun kanssa, muistot halutaan tallentaa vaikka olisikin niin, että joku muu on ottanut juurikin samaisesta maisemasta jo aivan upean kuvan ja se löytyisi silloin myös internetin syövereistä. Mutta oma kuvattu kuva on aina oma. Siitä huokuu hetki mikä ei näy toisen ottamassa kuvassa. Siinä huokuu loma ja omat tunnelmat, muistot, tilanteet. Siksi jokainen haluaa toistaa nuo samat jossain määrin jopa kliseiset kuvat itse. Tässä vinkkejä miten ja missä kuvia kannattaa ottaa.

Kuvaaminen on sallittua lähes kaikkialla

Kuvaamista voi harrastaa lähes kaikkialla, siihen ei ole rajoituksia, mutta kylläkin etiketti sääntöjä senkin mukaan. Riippuen kulttuurista missä olet matkailemassa tosin. Joissakin maissa toisten ihmisten kuvaaminen on erittäin törkeä etiketti sääntö. Arabimaissa muun muassa sekä useissa Aasian maissa ei kuvaamista julkisella paikalla voida kieltää, mutta se on kulttuurillisesti kielletty. Varsinkin ihmisten ottaminen kuvaan on sellainen laji, jossa ihan oikeasti kannattaa mennä rohkeasti kysymään ja kertomaan, että haluaisi ottaa kuvan. Jos henkilö kieltäytyy tulemasta tai olemasta kuvassa, muista ihan oikeasti kunnioittaa tätä asiaa sillä kaikki ei halua tulla tallennetuksi kameralla. Samoin on paikoissa, joissa kamera ei ole yleinen. Joissakin kulttuureissa tai paikoissa voi herättää kummeksuntaa jos siellä liikkuu kameran kanssa. Jotkut ihmiset eivät koskaan ole nähneet kameraa ja varsinkin järeä järjestelmäkamera isolla linssillä ja liikkuvilla osilla, salamalla ja äänillä voi suoranaisesti pelottaa toista ihmistä jos hän ei moiseen ole tottunut koskaan. Pidäthän siis huolta, että kuvailusi ei häiritse muita ihmisiä, sen on tarkoitus olla hiljaista muistojen poimimista.

Kuvaajat ovat aina hitaita ja tiellä

Jos olet ollut kameraansa rakastuneen henkilön kanssa joskus lomamatkalla tiedät tasan tarkkaan mistä puhun. Kamera häiritsee keskittymistä mihinkään muuhun asiaan. Se vie kaiken huomion ja pahimmillaan aiheuttaa sen, että kameran linssin takaa ei pääse tutustumaan ollenkaan siihen maailmaan missä ollaan nyt vaan kaikki asiat koetaan linssin läpi. Tämähän on aivan sama asia kuin nämä hetket koetaan elokuvasta tai toisten kuvista, voisi monet ajatella. Mutta todellinen valokuvaaja näkee maailman erilaisin silmin. hän näkee joka puolella pieniä asioita, mitkä pitää saada kuvattua. Tuoksut, ihmiset, hymyt, ruuat, kadun kivetykset, rakennusten värikkäät seinät, kaikki ovat kuvaajalle kauniita. Näin ollen voisi jopa sanoa, että valokuvaaja näkee uuden kulttuurin paljon syvemmin ja taiteellisemmin kuin se, jolla ei ole kameraa. Kameran kautta toki joutuu jättämään osan elämyksistä vähemmälle, kun pitää päästä tutkimaan ja kuvailemaan ympäri uutta kohdetta, mutta mikä voi olla parempi keino tutustua toiseen erilaiseen ympäristöön kuin huomioida sen pienet nyanssit ja erilaiset värit sekä muodot. Tällainen ihminen nauttii suunnattomasti tuosta hetkestä ja sen kuvaamisesta, joten toisen, ei valokuvaamisesta kiinnostuneen on ymmärrettävä, että tässä on ero vain mielenkiinnon kohteissa, ei siinä, nauttiiko ja elääkö tuo toinen henkilö hetkessä vai ei. Kun seisot hengittämättä käsi liipaisimella ja olet valmiina ottamaan elämäsi kauniimman otoksen, silloin jos koskaan elät hetkessä ja tuon tietävät kaikki jotka valokuvauksesta ovat saaneet harrastuksen tai jopa ammatin itselleen. Valokuvat ovat muistoja, joita vaalitaan suurella intohimolla.

Kuvaajat ovat aina hitaita ja tiellä