Nykyään kaikki kuvaavat omilla lomamatkoillansa, jotkut ottavat kunnollisen järjestelmäkameran mukaan ja toiset taasen tyytyvät ottamaan kuvansa pokkari kameralla tai sitten kuvaamalla kännykällä. Lue lisää
Suurin osa valokuvaajista on siirtynyt ottamaan digikuvia ja nuoremmalle sukupolvelle filmikamerat ovat jo täysin tuntemattomia. Osa kuitenkin vannoo nimenomaan filmille kuvaamisen nimeen ja pitää sitä oikeastaan täysin eri taiteenlajina. Miten nämä kaksi valokuvaustapaa sitten eroavat toisistaan? Kilpailevatko ne keskenään vai täydentävätkö toisiaan? Onko filmeille vielä kysyntää?
Helpoin tapa parantaa valokuvaustaitojaan on perehtyä kuvien sommitteluun ja perspektiivin vaikutukseen kuvassa. Erityisesti kännykällä kuvatessa tausta jää usein huomaamatta ja tämä voi johtaa varsin outoihin ja hassuihin lopputuloksiin, kun kohteen päästä näyttää kasvavan lyhtypylväs tai kohde uppoaa sekavaan maisemaan. Järjestelmäkameralla kuvattaessa huomio taas saattaa kiinnittyä tekniikan kanssa säätämiseen ja kuvan tausta jää huomaamatta. Sommittelu on yksi valokuvaamisen haastavimmista osioista, jonka oppii parhaiten kokemuksen kautta. Kuvassa muuttujina toimivat kuvan muoto, koko, kohteen sijoittelu, kuvaussuunta, välimatka kohteeseen ja se, toistuvatko taustan elementit kuvassa, kuten esimerkiksi puut metsässä.
Luontokuvaus on aivan oma taiteenlajinsa ja opittavaa riittää tälläkin saralla vaikka loppuelämäksi. Luontokuvaus kiehtoo, sillä valmiita asetelmia ei ole, vaan kohde kuvataan aina omassa ympäristössään. Eläinten kohdalla vaaditaan kärsivällisyyttä ja monesti useita yrityksiä, ennen kuin kuva onnistuu. Samalla kuvaajaa tarvitsee taustatietoa kohteen luontaisesta käyttäytymisestä ja liikkeistä. On tärkeää tietää, missä kuvattava kohde tavallisesti liikkuu ja kuinka lähelle se päästää kuvaajan, ilman että häiriintyy päivittäisessä tekemisessään. Tämän lisäksi tulevat vielä valokuvaustekniset asiat, kuten se, miten valo suhteutuu kohteen liikkeisiin. Sillä, onko kyseessä yö- vai päiväkuvaus on valtava merkitys objektiivin valinnassa. Samoin asiaan vaikuttaa kohteen liikkuminen tai liikkumattomuus sekä kuvausetäisyys.
Objektiivi on ensimmäinen asia, joka määrittää minkälainen kuva kameran kennolle tallentuu. Digikuvia pystyy jonkin verran muokkaamaan jälkikäteen, mutta objektiivin ominaisuudet ja asetukset vaikuttavat kuvaan siten, ettei niitä voi enää myöhemmin muuttaa muokkausohjelmankaan avulla. Tämän takia hyvä objektiivi on äärimmäisen tärkeä elementti valokuvaamisessa. Kuvaajan on myös syytä tuntea objektiivinsa ominaisuudet, jotta tietää, missä olosuhteissa sillä saa parhaat kuvat.
Digitaalinen järjestelmäkamera löytyy yhä useammasta suomalaiskodista ja samalla kameroiden hinnat ovat tulleet sen verran alaspäin, että niihin voi panostaa harrastelijakuvaajakin. Filmikameroissa oli aikanaan oma viehätyksensä ja valokuvat tuntuivat jotenkin arvokkaammilta kehitettyinä, mutta toisaalta nykyaikainen järjestelmäkamera tarjoaa paljon sellaisia ominaisuuksia, joita ei filmikameroista löydy. Hyvä puoli kotikuvaajalle on myös se, että useimmilla järjestelmäkameroilla saa tallennettua myös varsin pätevää videokuvaa, joissa laatu on teräväpiirtoa tai jopa 4K-laatua.
Digiaika on paitsi muuttanut itse valokuvaamista, myös mahdollistanut aivan uudella tavalla kuvien jälkikäsittelyn.
Kännyköiden kamerat ovat kehittyneet huimasti vuosien varrella ja nykyään pystyy myös itse vaikuttamaan melko paljon lopputulokseen, joko kännykän omien säätöjen kautta tai lataamalla puhelimeen erilaisia kuvaussovelluksia. Kännykkä kulkee vieläpä aina mukana, joten mihin tarvitaan enää perinteistä järjestelmäkameraa?
Helppo tapa saada selfiet ja muutkin kännykkäkuvat erottumaan positiivisesti massasta, on kiinnittää huomiota taustaan. Kuvat räpsäistään monesti nopeasti, tapahtumien keskellä, jolloin voi olla tärkeämpää tallentaa hauska hetki kuin jäädä sommittelemaan kuvaa. Selfie näyttää kuitenkin paljon paremmalta, kun kohteen päästä ei törrötä puunoksa, taka-alalla liikkuvat ihmiset eivät varasta huomiota tai tausta ei ole muuten liian sekava. Ammattivalokuvaajat ratkaisevat näitä tilanteita paitsi sommittelun avulla, myös tarkoituksellisesti pehmentämällä taustaa, jolloin katse kiinnittyy helpommin suoraan kuvan kohteeseen. Kännykällä tämä ei usein ole mahdollista, joten helpoin tapa on tarkistaa kuvaa otettaessa, miltä tausta näyttää. Rauhallinen tausta, esimerkiksi yksivärinen seinä tai laaja taivas, toimii yleensä aina.
Aukko eli aperture tarkoittaa kamerassa sitä osaa, josta valo pääsee läpi ja saavuttaa kameran kennon. Ilman valoa ei tule myöskään valokuvaa.